Vuonna 1988 Ruotsi järkyttyi syvästi, kun Åmsele-nimisessä kylässä tapahtui kolmoismurha, joka jäi rikoshistoriaan yhtenä Pohjoismaiden tunnetuimmista rikoksista. Päätekijänä oli suomalainen Juha Valjakkala, mutta hänen rinnallaan kulki myös nainen, jonka nimi jäi tiiviisti rikoksen yhteyteen: Marita Routalammi. Hänen roolinsa rikoksissa oli pienempi, mutta siitä huolimatta hän joutui osaksi rikosoikeudellista prosessia ja median huomion kohteeksi.
Åmsele-murhien tausta
Murhat tapahtuivat heinäkuussa 1988, kun Valjakkala ja Routalammi matkustivat Ruotsin halki varastetuilla ajoneuvoilla ja tekivät pikkurikoksia. Heidän matkansa toi heidät Åmsele-kylään, jossa kohtalokas tapahtumaketju sai alkunsa. Valjakkala varasti polkupyörän, ja sen seurauksena perheen isä, äiti ja poika menettivät henkensä. Tapahtumat järkyttivät koko Ruotsia ja Suomea, ja tapaus sai laajaa kansainvälistäkin huomiota.
Routalammin rooli tapahtumissa
Marita Routalammi ei ollut murhien tekijä. Oikeudessa todettiin, että hän ei osallistunut varsinaisiin tappoihin. Hän kuitenkin oli mukana rikoskumppanina ja seurasi tapahtumia läheltä. Routalammea syytettiin ja lopulta tuomittiin avunannosta väkivaltaan. Hänen tuomionsa oli suhteellisen lievä verrattuna Valjakkalan elinkautiseen – hän sai kahden vuoden vankeusrangaistuksen.
Monet ovat jälkeenpäin pohtineet, missä määrin Routalammi toimi omasta tahdostaan ja missä määrin hän oli Valjakkalan vaikutusvallan tai pelon alaisena. Tämä kysymys nousi esiin myös oikeudenkäynnissä ja on osa rikoksen jälkikaikuja, jotka puhuttavat edelleen.
Oikeudenkäynti ja tuomio
Oikeudenkäynnit järjestettiin Ruotsissa, ja median huomio oli valtava. Valjakkala tuomittiin kolmesta murhasta elinkautiseen vankeuteen. Routalammi puolestaan sai huomattavasti lyhyemmän rangaistuksen, koska hänen todettiin olleen mukana rikoksissa, muttei varsinaisena tappajana. Hän vapautui vankilasta osittain ennenaikaisesti suoritettuaan osan tuomiosta.
Median ja yleisön suhtautuminen
Åmsele-murhista tuli nopeasti symboli raakuudesta ja rikollisuuden vaarallisuudesta. Media seurasi tiiviisti sekä Valjakkalan että Routalammin elämää tuomioiden jälkeen. Routalammin kohdalla keskustelua herätti erityisesti se, miten rikoksen ”sivullinen” osapuoli esitettiin julkisuudessa. Hänen nimensä liitettiin murhiin, vaikka hänen osuutensa oli huomattavasti rajallisempi.
Keskustelu jatkuu edelleen siitä, missä määrin hän oli rikoksen tietoinen osallistuja ja missä määrin olosuhteiden ja vaikutusvallan uhri. Tämä tekee hänen tarinastaan monimutkaisen ja samalla inhimillisen.
Elämä tuomion jälkeen
Routalammin elämästä vapautumisen jälkeen ei ole juuri julkisia tietoja. Hän ei ole ollut mediassa näkyvästi esillä, eikä hänen myöhemmistä vaiheistaan ole raportoitu laajalti. Tämä on luultavasti ollut tietoinen valinta, sillä hänelle annetun huomion määrä 1980-luvulla oli poikkeuksellisen suuri.
Tapahtuman merkitys rikoshistoriassa
Åmsele-murhat ja Marita Routalamminkin osuus niissä jäävät historiaan monesta syystä. Ne muistuttavat siitä, miten pienistä teoista voi lähteä liikkeelle kohtalokas tapahtumaketju. Lisäksi tapaus nosti esiin kysymyksiä rikoskumppanuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja yksilön vastuusta tilanteessa, jossa toinen osapuoli hallitsee.
Routalammin tarina osoittaa, että rikoksen vaikutukset eivät kohdistu vain uhreihin ja tekijään, vaan myös niihin, jotka ovat osallisina tavalla tai toisella.
Lopuksi
Marita Routalammi jäi rikoshistoriaan Åmsele-murhien kautta, vaikka hänen osuutensa oli huomattavasti pienempi kuin Juha Valjakkalan. Hän sai kahden vuoden vankeustuomion avunannosta, mutta hänen nimensä kietoutui ikuisesti yhteen Pohjoismaiden tunnetuimman rikostapauksen kanssa.
Tapaus on edelleen yksi Ruotsin ja Suomen puhutuimmista rikoksista, ja Routalammista on tullut osa tätä synkkää historiallista kertomusta.
