Jari Ensio Koistinen on suomalainen mies, joka nousi valtakunnallisiin otsikoihin Oulun Toppilassa vuonna 2017 tapahtuneen henkirikoksen vuoksi. Hänen tapauksensa puhutti suomalaisia paitsi teon rajun luonteen myös hänen rikoshistoriansa takia. Tässä artikkelissa käydään läpi tarkasti, mitä tapahtui, millaisia tuomioita annettiin ja miksi Koistisen nimi jäi suomalaisen rikoshistorian kirjoihin.
Toppilan henkirikos
Maaliskuussa 2017 Oulun Toppilassa tapahtui teko, jota oikeus kuvaili erityisen raa’aksi ja törkeäksi. Jari Ensio Koistinen surmasi tuttavansa tämän asunnossa. Uhria iskettiin suurella keittiöveitsellä useita kymmeniä kertoja, ja väkivalta jatkui vielä sen jälkeen, kun uhri oli jo kaatunut maahan. Oikeudenkäynnissä Koistinen myönsi aiheuttaneensa kuoleman, mutta vetosi hätävarjeluun. Käräjäoikeus hylkäsi väitteen ja katsoi, ettei kyse ollut itsepuolustuksesta, vaan harkitusta ja sitkeästä surmaamispyrkimyksestä.
Elinkautinen vankeus
Oulun käräjäoikeus tuomitsi vuonna 1984 syntyneen Koistisen elinkautiseen vankeuteen vuoden 2018 alussa. Oikeuden mukaan teko täytti murhan tunnusmerkistön, ja tuomio oli Suomen ankarin mahdollinen. Ratkaisussa korostettiin teon väkivaltaisuutta, iskujen määrää sekä sitä, että Koistinen ei lopettanut, vaikka uhrin hengenvaarallinen tila oli ilmeinen. Tuomioistuin piti hänen toimintaansa erityisen raakana ja vaarallisena.
Aiempi rikostausta ja vaarallisuusarvio
Jari Ensio Koistisella oli rikoshistoriaa jo ennen Toppilan henkirikosta. Hänet oli aiemmin tuomittu muun muassa tapon yrityksestä sekä useista vakavista pahoinpitelyistä. Oikeuden asiakirjoissa häntä kuvailtiin erittäin vaaralliseksi toisen hengelle ja terveydelle. Hänelle tehty vaarallisuusarvio tuki käsitystä, että hänellä oli korkea uusimisriski.
Myöhemmin oikeudessa käsiteltiin erillisiä pahoinpitelysyytteitä, joihin Koistinen itse myönsi syyllistyneensä. Näiden tapausten taustalla oli hänen väkivaltainen käyttäytymisensä, joka jatkoi samaa kaavaa kuin aiemmissa rikoksissa.
Miksi tapaus sai huomiota?
Koistisen tapaus sai runsaasti mediahuomiota useista syistä. Ensinnäkin teko oli poikkeuksellisen raju ja herätti kauhua Oulun paikallisyhteisössä. Toiseksi hänen aiempi rikostaustansa ja vaarallisuusarvionsa nostivat esiin kysymyksiä siitä, miten viranomaiset voivat ennaltaehkäistä vakavien väkivaltarikollisten tekoja. Kolmanneksi elinkautisen tuomion myötä keskusteltiin myös Suomen rangaistuskäytännöistä ja siitä, milloin tuomioistuin katsoo, että teko ylittää murhan kynnyksen.
Oikeuden arvio hätävarjeluväitteestä
Yksi prosessin puhutuimmista kohdista oli Koistisen puolustuksen esittämä hätävarjeluväite. Hän väitti toimineensa itsepuolustuksessa, mutta oikeus katsoi, ettei kyse ollut hätävarjelusta eikä sen liioittelusta. Päätös toi esille sen, millä perusteilla tuomioistuin punnitsee väkivaltaisen tilanteen oikeutusta ja missä kulkee raja itsepuolustuksen ja murhan välillä.
Mitä tapaus opetti?
Koistisen tapaus on jäänyt suomalaiseen rikoskeskusteluun esimerkkinä siitä, miten väkivaltaisen rikostaustan omaavan henkilön teot voidaan arvioida kokonaisuutena. Tapauksen kautta nousi esille useita laajempia kysymyksiä:
- Miten vaarallisuusarvioita hyödynnetään käytännössä?
- Missä määrin aiemmat rikokset vaikuttavat tuomion ankaruuteen?
- Kuinka oikeusjärjestelmä reagoi erityisen raa’an väkivallan tekoihin?
Yhteenveto
Jari Ensio Koistinen tuomittiin elinkautiseen murhasta, joka tapahtui Oulun Toppilassa vuonna 2017. Oikeus katsoi hänen tekonsa erityisen raa’aksi ja hylkäsi hänen hätävarjeluväitteen. Koistisella oli aiempaa rikostaustaa, ja hänet oli arvioitu erittäin vaaralliseksi. Tapauksen myötä suomalaisessa yhteiskunnassa keskusteltiin paljon rikollisuuden ennaltaehkäisystä, rangaistuskäytännöistä ja väkivallan kierteen katkaisemisesta.
