Markus Aarre Walter Österman muistetaan Suomessa ennen kaikkea vuonna 2001 tapahtuneista Heinojen surmista, jotka järkyttivät koko kansaa. Tapaus nousi otsikoihin poikkeuksellisen julmuutensa vuoksi ja siksi, että siihen osallistui neljä hyvin nuorta tekijää – vain yksi heistä oli täysi-ikäinen, Markus Österman.
Seuraavassa käydään läpi rikoksen tapahtumat, oikeusprosessin kulku, Östermanin tuomio ja lopulta vapautuminen ehdonalaiseen vankeuteen.
Nuoruus ja kaveriporukan ajautuminen rikokseen
Vuonna 1983 syntynyt Markus Österman liikkui 2000-luvun alussa tiiviisti kolmen nuoremman tuttavansa kanssa. Ryhmä oli kiinnostunut pimeistä kännykkäkaupoista, joiden ympärille muodostui myös kohtalokas tapahtumaketju.
Vaikka pojat olivat iältään vain 16–18-vuotiaita, he suunnittelivat ja toteuttivat teon, joka järkytti suomalaisia syvästi ja nosti esiin kysymyksiä nuorten rikollisuudesta sekä rangaistusten kovuudesta.
Murhayö Lopella elokuussa 2001
24. elokuuta 2001 Martti ja Elise Heino houkuteltiin mökille Lopen Läyliäisiin puhelinkauppojen varjolla. Perille saavuttuaan heidät ammuttiin pienoiskiväärillä. Rikos ei ollut hetken mielijohde, vaan etukäteen suunniteltu ja tarkasti roolitettu.
Uhrit kuljetettiin autolla Espooseen ja upotettiin mereen. Vasta 4. syyskuuta 2001 poliisi onnistui löytämään pariskunnan ruumiit laajojen etsintöjen jälkeen.
Poliisitutkinta ja oikeuden käsittely
Poliisi otti epäillyt kiinni jo muutama päivä teon jälkeen, 28. elokuuta 2001. Tutkinnassa kävi selväksi, että teko oli suunnitelmallinen ja että Markus Österman oli keskeisessä asemassa – hänen katsottiin toimineen idean isänä ja rikoksen alullepanijana.
Oikeudenkäynti Riihimäen käräjäoikeudessa alkoi saman vuoden marraskuussa ja keräsi runsaasti mediahuomiota. Mielentilatutkimusten mukaan kaikki neljä ymmärsivät hyvin tekojensa merkityksen.
Käräjäoikeuden ratkaisu ja tuomiot
26. kesäkuuta 2002 Riihimäen käräjäoikeus langetti tuomiot:
- Markus Österman sai elinkautisen vankeusrangaistuksen.
- Saku Salo tuomittiin 13 vuodeksi.
- Jani Pesola ja Sampsa Mäntylä tuomittiin kumpikin 12 vuodeksi.
Oikeuden perusteluiden mukaan Österman oli ryhmän johtohahmo, joka olisi voinut halutessaan estää rikoksen. Hovioikeus ja myöhemmin Korkein oikeus pitivät tuomiot voimassa.
Armahdusanomus ja lainmuutos
Österman haki armahdusta tasavallan presidentiltä vuonna 2008, mutta pyyntö hylättiin. Pian tämän jälkeen Suomen järjestelmä muuttui: elinkautisvankien vapauttamista ei enää ratkaistu presidentin armahduksella, vaan siitä alkoi päättää Helsingin hovioikeus.
Lain mukaan elinkautisvanki voi päästä ehdonalaiseen vähintään 12 vuoden istumisen jälkeen. Mikäli rikos on tehty ennen kuin tekijä täyttää 21 vuotta, voi ehdonalaiseen hakeutua jo kymmenen vuoden kuluttua.
Vapautuminen ehdonalaiseen vankeuteen
12. marraskuuta 2012 Helsingin hovioikeus hyväksyi Markus Östermanin anomuksen ja määräsi, että hän vapautuu ehdonalaiseen 30. elokuuta 2013. Vapautukseen liittyi kolmen vuoden koeaika sekä valvontajärjestelyt. Vapautumista edelsi vaiheittainen sopeuttaminen takaisin yhteiskuntaan koevapauden kautta.
Rikoksen merkitys suomalaisessa rikoshistoriassa
Heinojen surmat säilyvät yhtenä Suomen 2000-luvun puhutuimmista rikoksista. Teon kylmäverisyys, tekijöiden nuori ikä ja suunnitelmallisuus tekivät siitä esimerkkitapauksen, johon myöhemmät keskustelut elinkautisista ja nuorten rikosoikeudellisesta vastuusta ovat usein viitanneet.
Markus Östermanin nimi jää rikoshistoriaan henkilönä, joka suunnitteli ja toteutti teon, mutta myös esimerkkinä siitä, miten elinkautinen ja vapauttamismenettely toimivat suomalaisessa oikeusjärjestelmässä.
Yhteenveto
Markus Österman oli vain 18-vuotias, kun hän osallistui Heinojen murhiin Lopella elokuussa 2001. Hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, haki armahdusta ilman tulosta, ja lopulta Helsingin hovioikeus päätti hänen ehdonalaisesta vapautumisestaan vuonna 2013.
Tapaus herätti laajaa keskustelua paitsi rikoksen luonteesta, myös siitä, miten nuorten tekemät vakavat rikokset tulisi Suomessa käsitellä ja millaisia mahdollisuuksia tekijöillä on palata yhteiskuntaan vuosien vankeuden jälkeen.
