1990-luvun alkuvuosien Pia-surmat ovat yksi Suomen tunnetuimmista rikoskokonaisuuksista. Ne järkyttivät pientä Pohjanmaan seutua ja nousivat nopeasti valtakunnallisiksi uutisiksi. Tapaukset saivat nimensä siitä, että molemmat uhrit olivat Pia-nimisiä nuoria naisia: Pia Kuru (1974–1991) ja Pia Töyli (1974–1994). Tekoihin syylliseksi tuomittiin isokyröläinen Harri Erkki Mikael Leppinen (s. 1968), joka sai pitkät vankeusrangaistukset kahdesta erillisestä surmasta.
Artikkelissa käymme läpi Pia-surmien tapahtumien kulun, tutkinnassa hyödynnetyn teknisen näytön sekä oikeusprosessin ratkaisut. Tämä on osa Suomen rikoshistorian tarkkaa muistia, ja sen merkitys näkyy yhä tänään, kun keskustellaan rikostutkinnan kehityksestä ja forensiikan roolista.
Pia Kurun katoaminen ja kuolema
5. lokakuuta 1991 kalastaja löysi 17-vuotiaan Pia Kurun ruumiin Vassorinlahdesta Mustasaaresta. Edeltävänä iltana hän oli nähty liftaamassa Seinäjoen seudulta kohti kotiaan Isossakyrössä. Kuolemansyyksi varmistui kuristaminen.
Nuoren opiskelijan katoaminen ja murha järkyttivät koko Pohjanmaan seutua. Tutkinta jatkui pitkään ilman ratkaisevaa läpimurtoa, mutta jo tässä vaiheessa poliisi arvioi, että uhrin viimeiset liikkeet ja kulkuvälineyhteydet voisivat olla avaintekijä.
Pia Töylin katoaminen ja surma
Kolme vuotta myöhemmin, 30. syyskuuta 1994, katosi toinen Pia, 20-vuotias Pia Töyli. Viimeinen havainto tehtiin Seinäjoen keskustassa, jossa hän nousi amerikkalaistyyppiseen pakettiautoon. 26. maaliskuuta 1995 Töylin ruumis löytyi Hirvijärven tekojärvestä Nurmosta.
Oikeuslääketieteellinen tutkimus osoitti, että uhri oli joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja että kuolema ei johtunut hukkumisesta. Samankaltaisuudet Pia Kurun tapauksen kanssa olivat ilmeisiä: molemmat olivat nuoria Pia-nimisiä naisia, jotka katosivat liftaamisen yhteydessä ja joiden ruumiit löydettiin vesistöistä.
Tutkinnan käännekohta
Tutkinta sai ratkaisevan suunnan, kun poliisit osallistuivat FBI:n profilointikoulutukseen. Kurssin aikana pohdittiin uhrien samankaltaisuutta ja tekijän mahdollista profiilia. Epäilyt kohdistuivat Harri Leppiseen, joka oli ollut alueella liikkeellä ja jolla oli rikostaustaa seksuaalirikoksista.
Forensiikan merkitys nousi Pia-surmien tutkinnassa poikkeuksellisen keskeiseksi. Tekijän autosta ja kodista löydetyt todisteet kytkivät Leppisen tekoihin:
- Metallipallot ja kuljetusliina – samankaltaisia jälkiä löytyi Pia Kurun ruumiista ja epäillyn autosta.
- Kuitulöydökset – Pia Töylin punaisesta villakangastakista peräisin olevia kuituja havaittiin Leppisen autossa ja kodissa.
- Poliisi-TV:n vihjeet – Töylin laukku löytyi Kyrönjoesta, mikä vahvisti epäillyn liikkumista alueella.
Kokonaisuus osoitti, kuinka eri lähteistä peräisin oleva tekninen näyttö voi yhdessä muodostaa vahvan todistusaineiston.
Käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisut
Kyrönmaan käräjäoikeus antoi maaliskuussa 1996 ensimmäiset tuomiot: Leppinen sai 8 vuotta 6 kuukautta Pia Kurun taposta ja 8 vuotta 2 kuukautta Pia Töylin surmasta.
Asia eteni Vaasan hovioikeuteen, joka 23. elokuuta 1996 kovensi tuomioita. Pia Kurun tapon ja aikaisempien seksuaalirikosten kokonaisuudesta Leppinen sai 10 vuotta 6 kuukautta ja Pia Töylin surmasta 10 vuotta. Yhteensä hänelle määrättiin siis 20 vuotta 6 kuukautta vankeutta.
Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa 11. joulukuuta 1996, ja hovioikeuden päätös jäi lopulliseksi.
Vapautuminen ja jälkikaiku
Harri Leppinen vapautui vuonna 2004 kärsittyään rangaistuksensa. Pia-surmat jäivät kuitenkin vahvasti suomalaisen rikoshistorian muistiin. Tapaukset nousivat esille dokumenteissa ja rikossarjoissa, ja ne herättävät keskustelua edelleen.
Miksi Pia-surmat muistetaan?
- Uhrit olivat samanikäisiä Pia-nimisiä naisia, mikä teki tapauksesta symbolisesti merkittävän.
- Liftaamisen riskeistä nousi laajaa yhteiskunnallista keskustelua 1990-luvun Suomessa.
- Tekninen näyttö nostettiin oikeusprosessissa ratkaisevaan asemaan ja sen arviointi määritti koko tuomion perustan.
- Media ja dokumentit pitävät tapauksen yhä osana kansallista rikoshistoriaa.
Yhteenveto
Harri Leppisen tuomio Pia-surmista on yksi 1990-luvun rikoshistorian puhutuimpia oikeustapauksia Suomessa. Kaksi nuorta naista, Pia Kuru ja Pia Töyli, joutuivat väkivaltaisten rikosten uhreiksi, ja oikeusprosessissa tekninen näyttö nousi ratkaisevaan rooliin.
Pia-surmien kautta suomalaisessa rikostutkinnassa korostui forensiikan ja profiloinnin merkitys. Samalla ne muistuttavat edelleen siitä, kuinka tärkeää on nuorten turvallisuus ja kuinka rikoshistoria voi vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun vuosikymmeniä myöhemmin.
