Kokkolassa helmikuussa 2024 tapahtunut ampumistapaus on yksi viime vuosien puhutuimmista suomalaisista rikostapauksista. Tapaus sai laajaa huomiota niin paikallisissa kuin valtakunnallisissakin medioissa, ja sen oikeusprosessi nosti esiin keskeisiä kysymyksiä rikosoikeudellisesta tahallisuudesta, vastuusta ja aseiden hallussapidon turvallisuudesta.
Tapahtumien alku – kohtalokas aamu Kokkolassa
Helmikuun 3. päivänä 2024 Kokkolassa sijaitsevassa yksityisessä kerhotilassa tapahtui traaginen ampumistapaus, jossa 29-vuotias mies menetti henkensä. Poliisin tutkinnan mukaan paikalla oli useita henkilöitä, ja tapahtumahetkellä tilassa vallitsi päihtynyt ja sekava tunnelma.
Tekijäksi osoittautui Konsta Matti Werneri Eronen, joka oli käsitellyt asetta huolimattomasti ja jonka kädessä ollut pistooli laukesi. Luoti osui toiseen henkilöön kaulan seudulle, ja uhri menehtyi nopeasti saamiinsa vammoihin.
Tapausta tutkittiin aluksi tappona, mutta käräjäoikeudessa arvio painottui siihen, oliko teko todella tahallinen vai seurausta törkeästä huolimattomuudesta.
Käräjäoikeuden arvio – törkeä kuolemantuottamus
Pohjanmaan käräjäoikeus antoi tuomionsa vuonna 2024. Sen mukaan Erosen teko ei täyttänyt tahallisen henkirikoksen tunnusmerkistöä, vaan kyse oli törkeästä kuolemantuottamuksesta.
Oikeus totesi, että Eronen oli päihtynyt ja “leikkinyt aseella”, mutta ei ollut tarkoittanut ampua ketään. Ase kuitenkin laukesi, kun hän pyöritteli sitä kädessään.
Käräjäoikeus tuomitsi Erosen 3 vuoden ja 10 kuukauden vankeusrangaistukseen. Tuomioon sisältyi myös muita rikoksia, kuten ampuma-aserikos, koska ase oli ollut luvaton.
Hovioikeuden ratkaisu – teko oli tappo
Kesällä 2025 Vaasan hovioikeus käsitteli asian uudelleen. Hovioikeus arvioi tapahtumia laajemmin ja päätyi täysin erilaiseen lopputulokseen: teko ei ollut pelkkä huolimattomuus, vaan tahallinen tappo.
Ratkaisussaan hovioikeus painotti, että Erosen oli täytynyt ymmärtää aseen käsittelyn vaarallisuus ja pitää varsin todennäköisenä, että laukaus voisi aiheuttaa kuoleman. Hän oli ampunut uhria läheltä, eikä tilanteessa ollut mitään sellaista, mikä olisi tehnyt laukeamisesta “vahingollisen”.
Näin ollen oikeus katsoi, että tahallisuuden kynnys ylittyi, ja Eronen tuomittiin 10 vuoden vankeusrangaistukseen taposta.
Aseen ja olosuhteiden merkitys
Tapauksen kannalta ratkaisevaa oli se, että kyseessä oli luvattomasti hallussa pidetty pistooli, jota käsiteltiin päihtyneenä ja huolimattomasti. Tämä yhdistelmä loi äärimmäisen vaarallisen tilanteen.
Oikeudessa tuotiin esiin, että Erosella oli aikaisempaa kokemusta ampuma-aseista, joten hänen olisi pitänyt tietää, että panos saattoi jäädä piippuun, vaikka ase näytti tyhjältä. Tämä tieto ja siitä huolimatta tapahtunut toiminta painoivat ratkaisevasti hovioikeuden päätöksessä.
Miksi ratkaisu muuttui hovioikeudessa?
Eronen ei kiistänyt tekoa, mutta hänen puolustuksensa nojasi siihen, että kyse oli vahingosta. Käräjäoikeus uskoi tämän, mutta hovioikeus ei.
Hovioikeus katsoi, että teko osoitti piittaamattomuutta ihmiselämää kohtaan ja että Eronen oli ottanut tietoisen riskin. Tällainen riskin hyväksyminen rinnastuu rikosoikeudellisessa mielessä tahallisuuteen.
Tämä ero oli ratkaiseva: kun teko katsotaan tahalliseksi, rangaistus nousee moninkertaiseksi.
Tuomion vaikutukset ja laajempi merkitys
Hovioikeuden päätös loi selkeän linjauksen siihen, missä kulkee raja huolimattomuuden ja tahallisuuden välillä – erityisesti tilanteissa, joissa aseita käsitellään vastuuttomasti.
Tuomio myös korostaa sitä, että päihtymys ei vähennä vastuuta, vaan päinvastoin voi lisätä rikoksen moitittavuutta.
Erosen tapaus toimii varoittavana esimerkkinä siitä, miten vakaviin seurauksiin aseiden väärinkäyttö ja välinpitämättömyys voivat johtaa.
Rikosoikeudellinen tausta ja seuraamukset
Taposta tuomittavan rangaistus Suomessa vaihtelee yleensä 8–12 vuoden vankeuden välillä. Hovioikeuden määräämä 10 vuoden vankeus on linjassa vastaavien tapausten kanssa.
Tuomio osoittaa, että oikeusjärjestelmä suhtautuu aseväkivaltaan erittäin vakavasti, etenkin kun teko tapahtuu ilman laillista asetta ja päihtyneenä.
Eronen menetti vapautensa vuosikymmeneksi – mutta samalla hänen tekonsa muutti pysyvästi monen ihmisen elämän, erityisesti uhrin läheisten.
Lopuksi
Konsta Erosen tapaus on synkkä muistutus siitä, miten hetken vastuuttomuus voi johtaa peruuttamattomiin seurauksiin. Hovioikeuden päätös alleviivaa, että Suomessa aseiden käyttöön ja hallussapitoon liittyy aina tiukka vastuu – ja että humala, leikkimielisyys tai harkitsemattomuus eivät ole koskaan lieventäviä tekijöitä, kun kyse on ihmishengestä.
