Tauno Veikko Pasanen (1934–2025) on nimi, joka herättää Suomessa yhä vahvoja tunteita. Hänen elämänsä ja erityisesti vuonna 1969 tapahtuneet Pihtiputaan poliisisurmat muodostavat yhden maamme rikoshistorian järkyttävimmistä luvuista. Pasasen tarina ei kuitenkaan jää pelkästään yhteen traagiseen tekoon – se kertoo myös yhteiskunnallisista epäonnistumisista, syrjäytymisestä ja ihmisestä järjestelmän reunamilla.
Tauno Pasasen tausta
Tauno Pasanen syntyi 19. huhtikuuta 1934 Pihtiputaalla, pienessä keskisuomalaisessa kylässä. Hänen elämänsä alkoi maalaisympäristössä, jossa toimeentulo oli usein niukkaa. Nuoruusvuosina Pasanen teki sekatyöläisen töitä, rakensi perheen ja asettui asumaan maatilalleen Korppisen kylään. Hänellä oli vaimo ja neljä lasta.
Kuitenkin perheen taloudellinen tilanne alkoi heiketä ja alkoholiongelmat nousivat vahvasti esiin. Useiden lähteiden mukaan Pasanen kärsi kroonisesta alkoholiriippuvuudesta, joka hallitsi hänen elämäänsä jo varhaisessa vaiheessa. Perheen arki oli epävakaata, ja ristiriidat kodin sisällä lisääntyivät.
Pihtiputaan poliisisurmat 1969
Tapahtumat Korppisen tilalla
7.maaliskuuta 1969 Tauno Pasanen ajautui traagiseen ratkaisuun, joka muutti hänen elämänsä lopullisesti. Pahoin juopunut ja riitaisassa mielentilassa ollut Pasanen joutui jälleen konfliktiin perheensä kanssa. Hänen vaimonsa ja lapset pakenivat naapuriin, joka soitti poliisit paikalle.
Neljä poliisia – Veikko Riihimäki, Onni Saastamoinen, Pentti Turpeinen ja Mauno Poikkimäki – saapuivat tilalle rauhoittamaan tilannetta. Hetken kuluttua Pasanen otti kiväärin esiin ja ampui kaikki neljä poliisia kuoliaaksi alle minuutissa. Tapaus oli täysin poikkeuksellinen Suomessa: näin montaa poliisia ei ollut koskaan aiemmin surmattu kerralla.
Kansallinen järkytys
Surmat herättivät koko kansakunnan syvään suruun ja järkytykseen. Media seurasi tapahtumaa tiiviisti ja sitä seurasi laaja keskustelu poliisin turvavarusteista, maaseudun hätäkeskusjärjestelmistä ja siitä, kuinka suomalainen yhteiskunta tukee mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä.
Oikeudenkäynti ja vankeus
Tauno Pasanen pidätettiin tapahtumapaikalta. Oikeudenkäynnissä hänet tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen neljästä murhasta. Oikeudessa otettiin huomioon hänen päihtymystilansa ja taustalla vaikuttaneet mielenterveydelliset sekä sosiaaliset tekijät, mutta tuomio oli yksiselitteinen: kyseessä oli järkyttävä, tahallinen teko, joka vaati maksimaalisen rangaistuksen.
Armahdus ja uusi elämä
Vuonna 1982 presidentti Mauno Koivisto armahti Pasasen, ja hän vapautui vankilasta pitkän pohdinnan ja vankeinhoitolaitoksen suositusten jälkeen. Vapautus oli kiistanalainen. Yhteiskunnassa käytiin keskustelua siitä, voiko neljästä murhasta tuomittu todella palata normaaliin elämään. Monien mielestä armahdus oli oikeutettu, kun taas osa kansasta piti sitä vääryytenä uhrien muistoa kohtaan.
Uusi rikos 1996
Armahdus ei kuitenkaan tarkoittanut Pasasen kohdalla lopullista irtautumista rikollisuudesta. Vuonna 1996 hän surmasi entisen vaimonsa Liisan kuristamalla tämän Riihimäellä. Taustalla oli jälleen alkoholin liikakäyttö ja parisuhdekriisi. Pasanen tuomittiin tästä teosta seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen, josta hän vapautui vuonna 2000 ehdonalaisesti.
Kahdeksan surmanluotia
Pasanen ei jäänyt vain oikeusprosessien hahmoksi, vaan hänen elämänsä innoitti myös elokuvantekijöitä ja kirjailijoita. Vuonna 1972 Mikko Niskanen ohjasi ”Kahdeksan surmanluotia”, joka perustuu löyhästi Pihtiputaan tapahtumiin.
Elokuvaa pidetään suomalaisen elokuvahistorian mestariteoksena. Se kuvasi pienen ihmisen sortumista olosuhteiden puristuksessa – ei sankaruutta, vaan inhimillistä tragediaa. Elokuva ei pyri oikeuttamaan tekoja, mutta se pyrkii selittämään, miten tavallisesta ihmisestä voi tulla rikollinen, kun elämä ajaa nurkkaan.
Kuolema ja jälkimaine
Tauno Pasanen kuoli vuonna 2025, 91-vuotiaana. Hän oli viimeiset vuotensa syrjään vetäytynyt, eikä osallistunut julkiseen keskusteluun. Hänen nimensä on jäänyt historiaan ikuisesti osaksi Suomen rikollista muistia.
Vaikka hänen tekonsa olivat poikkeuksellisen vakavia, ne avasivat monia yhteiskunnallisia keskusteluja – muun muassa mielenterveyspalveluiden riittävyydestä, alkoholipolitiikasta ja syrjäseutujen tukemisen tarpeesta.
Miksi Tauno Pasasen tarina edelleen kiinnostaa?
- Historiallinen merkitys: Pihtiputaan poliisisurmat ovat yksi Suomen rikoshistorian tunnetuimmista tapauksista.
- Päihteet ja yhteiskunnan paineet: Pasasen tarina on esimerkki siitä, mihin johtaa, kun yksilö jää ilman riittävää tukea.
- Elokuvallinen vaikutus: “Kahdeksan surmanluotia” on muuttanut monen näkemyksen suomalaisesta maaseudusta ja rikollisuudesta.
- Keskustelu oikeudenmukaisuudesta: Armahdus ja uusi rikos herättivät kysymyksiä rikollisen toipumisesta ja yhteiskunnan anteeksiannosta.
Yhteenveto
Tauno Pasasen elämä on esimerkki tragediasta, jonka juuret ulottuvat syvälle suomalaisen yhteiskunnan rakenteisiin. Hänen tekonsa olivat kauheita, mutta niiden kautta on opittu paljon – rikollisuuden syistä, ehkäisystä ja seurauksista.
Pasanen ei ollut pelkkä rikollinen, vaan myös yksilö, joka jäi vaille apua. Hänen tarinansa toimii varoittavana esimerkkinä siitä, kuinka epätoivo, eristäytyminen ja alkoholismi voivat johtaa peruuttamattomiin tekoihin.
