Ivalossa vuonna 2018 tapahtunut perhesurma on yksi Suomen lähihistorian järkyttävimmistä rikoksista. Tapaus ei ainoastaan koskettanut pientä pohjoista yhteisöä, vaan herätti valtakunnallista keskustelua perheväkivallasta, lähestymiskielloista ja viranomaisten mahdollisuuksista estää perhetragedioita ennen kuin on liian myöhäistä.
Tapahtumien kulku: mitä Ivalossa tapahtui?
Lokakuun 29. päivä vuonna 2018 Ivalossa, Inarin kunnassa, tapahtui tragedia, jossa 38-vuotias mies surmasi oman 6-vuotiaan tyttärensä ja teki sen jälkeen itsemurhan. Kyseessä oli perinteisesti sovittu huoltovuoro: isä haki tyttärensä päiväkodista mutta ei koskaan palauttanut häntä äidilleen. Sen sijaan hän vei lapsen asunnolleen ja ampui tämän. Heti teon jälkeen hän käänsi aseen itseään kohti.
Poliisin mukaan teko oli selvästi suunniteltu. Isä oli kokenut eron jälkeen katkeraa katkeruutta ja halusi kostaa entiselle puolisolleen. Uhrina oli viaton lapsi, joka ei ymmärtänyt, millaisen vihan kohteeksi oli joutunut.
Pitkään jatkunut väkivaltainen tausta
Perhesurmaa edelsi pitkä ja raskas historia parisuhdeväkivaltaa, uhkailua ja mustasukkaisuutta. Ex-pariskunnan välillä oli ollut käräjöintiä ja kiistoja muun muassa huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista. Äiti oli hakenut lähestymiskieltoa, ja mies oli jo aiemmin esittänyt uhkauksia. Mikään ei kuitenkaan viitannut siihen, että mies olisi valmis toteuttamaan niin äärimmäisen teon – etenkään omaa lastaan kohtaan.
Myöhemmin julkisuuteen tuli viestejä ja todisteita siitä, kuinka mies oli pyrkinyt hallitsemaan entistä puolisoaan ja käyttänyt tytärtään välineenä henkisessä pelissä. Tapaus oli monella tapaa äärimmäinen esimerkki siitä, mitä kontrollointi, mustasukkaisuus ja väkivalta voivat aiheuttaa.
Veeran äiti ja surutyö
Tytön äiti, Mari Soikkonen, on puhunut julkisesti tapahtuneesta. Hän on kertonut, miten raskasta oli ensin erota ja kohdata jatkuvaa uhkaa, ja lopulta menettää ainoa lapsensa traagisella tavalla. Soikkonen on myös kertonut, kuinka läheiset, kriisiapu ja surupäiväkirjan pitäminen ovat auttaneet häntä jatkamaan eteenpäin.
Hän on antanut kasvot uhreille, joita ei enää voi suojella. Hänen äänensä on tullut tärkeäksi osaksi keskustelua siitä, miten yhteiskunta voi tunnistaa ja estää perheväkivallan pahimmat seuraukset.
Yhteisön ja viranomaisten reaktiot
Ivalo on pieni kylä, jossa yhteisöllisyys on vahvaa. Tapaus pysäytti koko kunnan. Paikalliset viranomaiset ja kriisityöntekijät tarjosivat nopeasti apua kouluille, päiväkodeille ja perheille. Kunnanjohtaja kuvasi tapausta “täydelliseksi tragediaksi”, joka “vaikutti jokaiseen”.
Myös valtakunnallisesti alettiin tarkastella viranomaiskäytäntöjä: ovatko lähestymiskiellot riittäviä? Miten voidaan tunnistaa mahdolliset riskitekijät jo ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuu? Tapauksen jälkeen keskustelu lasten suojelemisesta ja perheväkivallan ehkäisystä nousi esiin myös eduskunnassa.
Mitä tapaus opetti Suomelle?
Ivalon perhesurma nosti esiin useita kysymyksiä, jotka ovat edelleen ajankohtaisia:
- Ovatko lähestymiskiellot tarpeeksi vahvoja ja nopeita estämään uhkaavaa käytöstä?
- Saavatko väkivallan uhrit riittävää ja oikea-aikaista tukea?
- Pystyykö yhteiskunta puuttumaan tilanteisiin, joissa lapset ovat osapuolina vanhempien ristiriidoissa?
Asiantuntijat ovat korostaneet varhaisen puuttumisen tärkeyttä. Henkisen väkivallan, uhkailun ja kontrollin tulisi olla yhtä vakavasti otettavia signaaleja kuin fyysisen väkivallan. On myös vaadittu parempaa koulutusta sosiaalityöntekijöille, poliiseille ja päiväkotihenkilökunnalle, jotta vaaran merkit osataan havaita ajoissa.
Lopuksi
Veeran kohtalo muistuttaa siitä, että perheväkivalta voi koskettaa ketä tahansa, missä päin Suomea tahansa. Se ei tunne sosiaaliluokkia, paikkakuntia tai koulutustasoa. Tärkeintä on, että yhteiskunta ei ummista silmiään silloin, kun varoitusmerkkejä on nähtävissä.
Mari Soikkonen on kertonut, ettei halua kenenkään muun joutuvan kokemaan samaa. Hän jatkaa äänenä niille, joiden elämä on murentunut perheväkivallan seurauksena.
Ivalon perhesurma ei ole vain yksittäinen rikosuutinen – se on koko Suomen yhteinen muistutus siitä, miten tärkeää on ottaa kaikki uhat vakavasti ja puolustaa kaikkein haavoittuvimpien turvallisuutta.
