Wilhelm Högsten muistetaan Suomessa erityisesti vuonna 1992 Jollaksessa tapahtuneen palkkamurhan traagisena uhrina. Hän oli arvostettu ja iäkäs liikemies sekä Suomen Silkkikutomon omistaja, joka oli vuosikymmeniä vaikuttanut suomalaisessa tekstiiliteollisuudessa. Högstenin elämä päättyi kuitenkin poikkeuksellisen kylmäveriseen rikokseen, joka järkytti koko maata ja jäi pysyvästi Suomen rikoshistoriaan.
Tässä artikkelissa käydään läpi Wilhelm Högstenin tausta, hänen uransa Suomen Silkkikutomon omistajana sekä tapahtumat, jotka johtivat yhteen Suomen tunnetuimmista tilausmurhista.
Wilhelm Högstenin tausta ja liikemiesura
Wilhelm Högsten (s. 1914) oli helsinkiläinen liikemies, joka toimi pitkään tekstiilialalla. Hän oli erityisesti yhteydessä Suomen Silkkikutomoon, joka perustettiin vuonna 1929. Yhtiö valmisti vuosikymmenten ajan vaatteita, alusasuja ja kankaita, ja nousi yhdeksi merkittävimmistä suomalaisista tekstiilialan yrityksistä.
Silkkikutomo työllisti satoja työntekijöitä ja oli tunnettu laadukkaista tuotteistaan. 1960-luvulla yhtiön valmistamat nailonpaidat nousivat suureen suosioon. Högstenin omistajuus toi hänelle merkittävän varallisuuden, mutta yritys ajautui lopulta taloudellisiin vaikeuksiin ja konkurssiin vuonna 1991 – vain vuotta ennen hänen kuolemaansa.
Jollaksen palkkamurha vuonna 1992
Rikoksen toteutus
24. huhtikuuta 1992 Högsten murhattiin kotonaan Helsingin Jollaksessa. Aamuyön tunteina taloon murtauduttiin, ja sängyssään nukkunutta 77-vuotiasta, liikuntakyvytöntä Högsteniä ammuttiin neljä kertaa. Ennen tekoa rikolliset katkaisivat taloon johtavan puhelinjohdon, jotta hätäpuhelua ei voitaisi soittaa. Ampujana toimi Ilpo Tapio Larha, joka nousi parvekkeen kautta sisään ja toteutti henkirikoksen 7,65 mm:n pistoolilla.
Murha oli poikkeuksellisen tarkkaan suunniteltu ja toteutettu. Ammukset oli muunnettu siten, että niiden jäljentäminen olisi vaikeaa, mikä kuvastaa teon harkittua luonnetta.
Palkkamurhan tilaaja
Tutkinnassa selvisi, että palkkamurhan oli tilannut Högstenin oma poika, Fred Arnold Christian Högsten. Hänen motiivinsa oli perintöön liittyvä taloudellinen hyöty, ja palkkion suuruudeksi sovittiin 500 000 markkaa. Palkkamurhan toteutukseen osallistui myös Hannu Sakari Ratia, joka toimi kuljettajana ja avustajana.
Oikeudenkäynnit ja tuomiot
Raastuvanoikeuden ratkaisu 1993
Helsingin raastuvanoikeus julkisti ratkaisunsa 29. huhtikuuta 1993. Tuomion mukaan Ilpo Larha todettiin syylliseksi murhaan, Hannu Ratia avunantoon ja Fred Högsten murhaan yllyttämiseen. Jokainen heistä sai elinkautisen vankeusrangaistuksen. Oikeutta johtanut tuomari Henrik Rummukainen kuvasi tekoa yhdeksi Suomen rikoshistorian alhaisimmista ja raukkamaisimmista.
Hovioikeus ja korkein oikeus
Helsingin hovioikeus vahvisti tuomiot 24. helmikuuta 1994. Lopullisesti asia käsiteltiin korkeimmassa oikeudessa, joka 26. kesäkuuta 1995 vahvisti alempien oikeuksien tuomiot. Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:1995:119 sisälsi yksityiskohtaisen kuvauksen rikoksen valmistelusta ja toteutuksesta, mukaan lukien puhelinjohdon katkaisun ja parvekkeen kautta tehdyn murtautumisen.
Armahdukset
Myöhemmin 2000-luvulla osa tekijöistä armahdettiin. Hannu Sakari Ratia vapautui vuoden 2005 lopussa, ja Fred Högsten armahdettiin toukokuussa 2006. Ilpo Larha puolestaan kuoli poliisioperaation yhteydessä Lahdessa jo 1990-luvun puolivälissä.
Jollaksen palkkamurhan merkitys
Wilhelm Högstenin surma erosi tavallisista suomalaisista henkirikoksista, sillä kyseessä oli harvinainen ja huolellisesti valmisteltu tilausmurha. Tilausmurhat ovat Suomessa harvinaisia, ja tapaus sai valtavasti huomiota mediassa sekä kansalaisten keskuudessa.
Teko järkytti suomalaisia erityisesti siksi, että rikoksen tilaajana oli oma poika – perheside, joka yleensä mielletään turvaksi, muuttuikin motiiviksi tappoon. Tapauksen kautta keskusteltiin myös suomalaisen rikollisuuden kansainvälistymisestä, koventuneista rikosmenetelmistä ja siitä, kuinka rahalla voidaan yrittää ostaa väkivaltaa.
Wilhelm Högstenin perintö
Vaikka Högstenin elämä päättyi traagisesti, hänen vaikutuksensa Suomen teollisuushistoriaan säilyy. Suomen Silkkikutomo oli merkittävä osa kotimaista vaateteollisuutta vuosikymmenten ajan, ja sen tuotteet olivat tuttuja monille suomalaisille kodeille.
Högstenin murha ja sitä seurannut oikeusprosessi puolestaan muistuttavat siitä, kuinka taloudelliset ristiriidat ja ihmissuhteiden konfliktit voivat johtaa äärimmäisiin tekoihin. Tapaus jää Suomen rikoshistoriaan esimerkkinä kylmäverisestä ja harvinaisesta palkkamurhasta.
Yhteenveto
Wilhelm Högsten oli varakas suomalainen liikemies ja Suomen Silkkikutomon omistaja, jonka elämä päättyi Jollaksessa huhtikuussa 1992 järjestettyyn palkkamurhaan. Rikoksen tilaajana oli hänen oma poikansa, ja teon toteuttivat Ilpo Larha sekä Hannu Ratia. Kaikki osalliset tuomittiin elinkautiseen, ja oikeusprosessit etenivät aina korkeimpaan oikeuteen saakka.
Jollaksen palkkamurha on yksi Suomen rikoshistorian tunnetuimmista ja julmimmista rikoksista. Se jää muistiin paitsi rikoksena myös muistutuksena Wilhelm Högstenin elämäntyöstä tekstiilialalla ja hänen asemastaan osana suomalaista teollisuushistoriaa.
